Parikymmentä vuotta sitten istuin oikeustieteen opiskelijana eduskunnan lehtereillä, kun Suomi päätti liittyä Euroopan unioniin. Äänestys sujui eleettömästi, ja ulkomaalaiset toimittajat jäivät ihmettelemään, oliko se todella tässä. Ei julistuksia, ei torvisoittoa. Nyt kaksi vuosikymmentä myöhemmin ihmettelen, ettemme täällä Suomessa tunnu vieläkään ymmärtävän keskeistä EU-lainsäädäntöä – vai johtuuko se vain siitä, ettemme halua ymmärtää?

Kilpailuneutraliteetilla tarkoitetaan julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan tasapuolisia toimintaedellytyksiä. Kilpailuneutraliteetin vaatimus on osa EU:n valtiontukisääntöjä, joita on noudatettu Suomessakin vuodesta 1995 alkaen.

Vuonna 2007 Euroopan komissio totesi Tieliikelaitosta koskevassa päätöksessä, ettei julkinen sektori voi harjoittaa taloudellista toimintaa siten, että se hyötyisi veroeduista ja konkurssisuojasta. Tieliikelaitos yhtiöitettiinkin sittemmin Destiaksi.

Nyt vuonna 2014 poliitikot tekevät EU-sääntöjen noudattamisesta mielipidekysymyksen ja työntekijät lakkoilevat yhtiöittämisen edessä. Tämän osoitti hyvin Palmian yhtiöittämistä koskeva päätöksenteko.

Tasapuoliset mahdollisuudet kaikille

Kun kyse on taloudellisesta toiminnasta, jossa tavaraa tai palveluita myydään EU:n jäsenvaltioiden rajojen yli, tai kun alalla toimii kansainvälisiä yrityksiä, kaikilla osapuolilla pitää olla tasapuoliset ja reilut mahdollisuudet harjoittaa liiketoimintaansa. Näistä säännöistä emme voi vapaasti poiketa kansallisella tasolla. Tästä huolimatta kuntalaki sisältää yhtiöittämisvelvoitteen poikkeuksia, joita EU:n valtiontukisääntely ei tunne.

On hyvä muistaa, että EU-oikeuden etusijaperiaate on ollut voimassa jo vuodesta 1965. Ristiriitatilanteessa kansallinen sääntö väistyy.

Merkittävin ongelma ei ole se, että EU-sääntöjä ei noudateta, vaikka siitä saattaakin seurata Suomen valtiolle rikkomuskanteita ja korvausvelvoitteita. Merkittävin ongelma on itse kilpailuneutraliteettivaje.

Click here to view image.

Kilpailu kannustaa kehittymään

Julkisen palvelutuotannon epäreilut kilpailuedut syrjäyttävät yksityisiä, tehokkaasti toimivia ja veroja maksavia yrityksiä markkinoilta. Julkiset markkinat keskittyvät ja taantuvat, eikä niiden palvelutarjonta kehity samalla tavalla ilman kilpailua.

Samalla yhteiskunnan kustannukset ja meidän jokaisen maksamat verot nousevat. Kehittymättömiltä kotimarkkinoilta yritysten on myös kovin vaikeaa ponnistaa nopeasti kehittyville kansainvälisille markkinoille.

Mielestäni meillä Suomessa ei oteta kilpailuneutraliteettiongelmaa vakavasti. Olisiko jo aika?