Viime aikoina on kovasti viritelty pykälätalkoita. Kriitikoiden mukaan ylisääntely nimittäin tekee asioista monimutkaisia ja vaikeasti hallittavia. Hallinnollinen taakka kasvaa. Missä näkyy hyöty? Kieltojen ja sanktioiden vaikutuksia ei selvitetä riittävästi ennalta. Jälkikäteenkään ei oikein ehdittäisi, kun uutta lakia pukkaa valmisteluun. Anne Vanhala kertoo tästä omassa blogipostauksessaan.

Totta on, että jos lakien vaikutukset perustuvat enemmän toiveisiin kuin tutkittuun tietoon, ne jäävät vaatimattomiksi. Tulokset voivat olla jopa sääntelyn tavoitteiden vastaisia. Jos sääntelyä puretaan, millä keinoin päätöksentekijät sitten edistävät haluttuja yhteiskunnallisia päämääriä ja meidän hyvinvointiamme?

Nudge – sysäys oikeaan suuntaan

Euroopassa ja Yhdysvalloissa keskusteluun on viime vuosina noussut toimintamalli, jota kuvataan sanalla nudging. Sen ideana on, että yritysten ja kansalaisten toimintaa ohjataan sopivilla nudgeilla eli ”toimintasysäyksillä” [1]tehokkaammin kuin sääntelyllä. Hieman yksinkertaistettuna kysymys on siitä, miten yhteiskunnan päätöksenteossa voidaan ottaa nykyistä paremmin ja johdonmukaisemmin huomioon tieteelliset tutkimustulokset siitä, miten ihmiset toimivat.

Mikä meihin vaikuttaa ja mikä ei? Suuri merkitys on esimerkiksi sillä, miten asiat esitetään ja miten todennäköisenä me jotakin tapahtumaa pidämme. Meillä on myös taipumus tulkita uutta tietoa tavalla, joka tukee aiempaa ennakkokäsitystämme asiasta. Olemme keskimäärin ylioptimistisia itsellemme myönteisten seurausten suhteen ja toisaalta vähän mukavuudenhaluisia, pidämme mielellämme asiat aika lailla ennallaan. Nämä ovat tuttuja juttuja monelle markkinointimiehelle – mutta vieraampia julkisen puolen päätöksentekijöille.

Sysäys toimii kannustimena

Toimintasysäyksiä koskevan keskustelun pyrkimyksenä on, että julkisen sektorin politiikkatoimien suunnittelussa ja päätöksenteossa otettaisiin nykyistä johdonmukaisemmin huomioon se, miten ihmiset oikeasti toimivat ja reagoivat ja millaiset toimet tästä syystä ovat tehokkaita. Ajattelun kritiikki kohdistuu perinteiseen näkemykseen siitä, että teemme valintamme harkiten ja järjellä. Käyttäytymistaloustieteen tutkimukset eivät tätä valitettavasti tue, vaan päätöksiimme vaikuttavat paljon muun muassa asiayhteys ja itse valintatilanne.

Olennaista sysäykselle on myös, että valintaan ei pakoteta kielloin tai rajoituksin. Koska valinnanvapaus säilyy, sysäys ei ole kielto taikka sanktio, vaan aito ”porkkana”. Hyvä sysäys on fiksu. Sen etuna on myös joustavuus ja se voidaan kohdistaa kustannustehokkaasti – sekä tarvittaessa muuttaa.

Hyvä sysäys on vaikkapa helppokäyttöinen viranomaisen nettilomake tai kaupunkisuunnittelussa ihmisiä liikkumaan houkutteleva vaihtoehto. Terveys, turvallisuus, vastuunotto ympäristöstä ja läheisistä – voisi kuvitella, että montaa hyvinvointivaltiossa keskeistä asiaa voitaisiin edistää oikeaan suuntaan tuuppaavilla toimilla. Katso täältä lisäesimerkkejä sysäyksistä.

Euroopassa mennään jo

Euroopan maista Isossa-Britanniassa nudgingia edistetään järjestelmällisesti.Saksassa Merkelin hallitus on kiinnostunut ajattelumallista, ja PohjoismaistaTanskassa ja Ruotsissa nudgingin merkitys on tunnustettu. Nudgingista keskustellaan myös OECD:ssä ja EU:ssa, jossa se on toistaiseksi saanut jalansijaa lähinnä terveys- ja kuluttajansuoja-asioiden pääosastolla (SANCO), mutta laajempaa käyttöä pyritään edistämään. 

Pitäisikö meidänkin osallistua aktiivisemmin tähän eurooppalaiseen keskusteluun[2]?